En enää muista tarkkaan, et miltä Isän ääni kuullosti. Enkä kunnolla, et miltä sitä tuntu halata. Sen tuoksukin on kadonnut jo parista vaatteesta, mitä säilytin. Joskus ohi mennen haistan jossakin saman partaveden. Tietäisinpä mitä se ois, niin ostaisin sitä itselle. Sen miltä sen yskäsy kuulosti, sen muistan selvästi. Onhan mulla paljon muistojakin siitä, mut pelkään et kadotan sen kokonaan. Et kadotan isän, eikä sitä sitten oikeestikkaan enään ole olemassa.