Pikkusen kirpasi kun tänään mittasin mittanauhalla itestä mittoja, et oisin mekon tilannu ristiäisiin. Oon paisunu  siitä s/m-koosta L-KOKOSEKSI. En jaloista oikeestaa ollenkaan, kun vanhat housut mahtuu puristamatta päälle, muttei kiinni. Kaikki paidatki mahtuu päälle, muttei oo kovin imartelevan näkösiä.... Suoraan sanottuna OKSETTAA...Noh, jos tässä pikku hiljaa kiinteyttäis, ku paino on semmoset 64kiloa, (BMI 23,5). Kai se on tuo lepattava vatsanahka, jonka koko aikaiseen kutistumiseen olin tähän mennessä tyytyväinen (kunnes kaivoin mittanauhan kaapinlaatikosta...). Joo, ei sais suunnitella kovin rankkaa kunto-ohjelmaa vielä, kun kerta imetän. Tästä päästäänkin toiseen aiheeseen, joka kaivelee mua ja pahasti. Mulla ei riitä maito, ei sitten millään. Oon kaikki konstit imetystukilistalta ja joka oppaasta, niin netistä, kirjoista ja tuki-puhelimesta käyttäny ja yrittäny, muttei siltikään.

Tuntuu ihan sika pahalta, ihan niin kun en ois hyvä äiti, varsinkin kaikkien syyttävät katseet, kun kaivan korvikkeen ja pullon esille. Haluaisin niin kovasti tätä, et en käsitä miksei tää vois toimia... Joo, pumppailen edelleen kahden tunnin välein pitkin vuorokautta, et saisin maitomäärän riittämään, mutta ei. Vauvan paino ei lähteny nousemaan tarpeeksi nopeaa pelkällä rintamaidolla (eli ei saa tarpeeksi), joten neuvolan ohjeiden mukaan pullosta niin paljon joka aterian jälkeen kun haluaa. Eli vauvan vatsa kasvaa hurjaa nopeutta ja mun maito määrä ei tuu koskaan kasvamaan siihen mita vauva tarvis. Hyvästi toiveet täys-imetykseen pääsemisestä...

 Tulipa masentavaa ja sekasta tekstiä, mut siis joo, en oo masentunu. Vauva on aivan ihana ja meillä on menny arki tosi helposti (kun mies on ollut kotona.) Nyt maanantaina alkaakin ihan toisellainen arki, ku ukko palaa töihin ja jään näitten kanssa kahdestaan. Pelottaa ja jännittää, saapa nähdä.

Pikku neiti on alkanut ottamaan katse kontaktia ja pysyy hereillä ihmettelemässä paljon pidempään. Sain napattua siitä aika hyvän kuvankin. Käytiin näin illalla viel koko konkkaronkka kävelyllä, vauva tosin oli mulla rintarepussa. Ai niin, loppuun sit viel kerrottava, et Ninni osaa itse jo pyytää potalle, kun on hätä. Aina tätä ei tietenkään tapahdu, mut tosi useasti. Kakka tulee siltikin vaippaan, eikä ees yritä mennä potalle. Mut edistystä, hurraa!

Enpä kirjoittanutkaan perjantaina lisää. Mutta kuiteski. Nukutus ja leikkaus meni ilman komplikaatioita, yö meni teholla hyvin ja päästiin lähtemään puol 1 seuraavana päivänä. Hirvitti kyl kattoo sitä pientä, oli ihan täynnä kaikkia johtoja... Vaikkei ne ees ollu mitään sen kummempia, ku pari lätkää kehossa, sormenpäässä saturaation mittaaja ja toisessa kädessa kanyyli. Mut silti. Sai onneksi heti kuitenkin sylitellä, vaikka ei ollutkaan herännyt nukutuksesta. Eipä se koko operaatio kestänytkää kuin 7min, koko valmisteluissa meni enemmän aikaa.

 Mut semmonen harmi tuli eteen, et se ei ollutkaa immenkalvo, siellä on normaali ohut kudos kerros, joka tukkii pääsyn emättimen loppuun ja kohtuun. Se leikataan (lue: puhkaistaan) sitten kun tyttö on isompi. Muuten rakenteet normaalit, kohtu, munasarjat, virtsarakko ja vasenmunuainen oikeanlaiset. Oikea munuainen alkanut näivettyä ja tuhota itse itseään.

Vaikka tää ei nyt mikään iso homma olekkaan, nii on tää ollut raskasta. Mua auttaa onneksi tieto siitä, et asiat vois olla paljon huonomminkin, eikä nuo asiat tee vauvasta mitenkään sairasta. Näin jälkeen päin katsottuna, harmittaa miten paljon stressasin tätä raskauden aikana, mut ois ollu tosi hankalaa, jos vasta syntymän jälkeen ois kuullut koko asiasta. Onneksi kaikki on nyt tiedossa ja tarkkaan nähty, eikä enään tuu uusia yllätyksiä... Pari uutta kuvaa näin loppuun...

Tattadaa. Eli tulokset oli seuraavanlaiset: munuainen oli kehittynyt normaalisti, mut sitte ulos virtaavassa johtimessa oli tullut tukos= munuainen tuhoutunut ja paisunut omia aikojaan. Sitä ei tarvi ees välttämättä leikata, se voi hävitä omia aikojaanki :)) Sitte se toinen kystinen muutos, jota oon pelännyt.... EI OLLUTKAA MITÄÄN VAARALLISTA!

Eli näin lääkäri mulle selitti asiani. Vauvat saa vatsassa istukan kautta äideiltä estrogeenia, josta seuraa pieni "murrosikä". Sen kohtuun on erittäny limaa, joka on jäänyt sinne jumiin, koska tän vauvan immenkalvo on umpinainen. Se puhkaistaan nukutuksessa, niin lima pääsee valumaan ulos ja kaikki on hyvin. Mut vauvan pitää jäädä teholle yöksi, et sillä pää selviää kunnolla nukutuksesta. Mutta ei sen kummempaa. Putos kivi sydämmeltä, kun sain tän tiedon. Kauhia ku oon pelännyt et pienessä on jotain rakenne vikaa etc... Huh. Kirjottelen perjantaina taas lisää :)

Tosiaan. Käytiin perjantaina siellä tutkimuksissa. Eli valvotettiin vauvaa tunti, sitten syötin rinnasta ja vielä tuttipullon päälle, et alkais nukkumaan. Sen jälkeen kuvauksiin. Kuulu siitä magneettikuvaus pömpelistä ihan järetön meteli. Olin siellä kuvaushuoneessa vauvan vierellä ja mulla oli kans kuulosuojaimet, tosi iso ääni. Mut vauva kyl nukku kun saatiin s nukkumaan, kerran heräs kuvauksen aikana, kun kuulu sellainen korkea ääni...

Mennään nyt maanantaina kuulemaan, et mitä siellä näky ja mitä asialle tehdään..

Huoh...

En oo koskaa kirjoittanu tästä mihinkään, saati sitten puhunut. Ja en tiijä julkaisenko tätäkään. Mun isä kuoli viime vuonna, ihan yhtäkkiä. Ja tällä tarkoitan, että sillä ei ollut ikää kuin vähän päälle 40, eikä sellaisia tappavia sairauksia. Se koitti soittaa mulle sinä iltana, enkä vastannu sille, kun oli ollut rankka päivä, eikä huvittanut puhua.

Noh, mun oli puhe mennä sen tykö viikoksi tytön kanssa ja ihmettelin, kun se ei vastannu puhelimeen. Varmaan siksi, kun se ei enään voinut. Oon syyttänyt itseäni, rypeny itsesäälissä... Toivonu, et kaikki on vaan unta. Enne meni joka päivästä, nyt välillä ajatukset harhailee ja edelleen syytän tästä itseä. En tiijä pääsenkö tästä koskaan ylitse ja milloin tajuan, et isää ei enään oo. Vaikka ite järjestin hautajaiset, ostin ja valitsin kiven ja arkun, niin ei. Musta vaan tuntuu, et se on ulkomailla ja tulee sieltä viel takas. En saa tätä ulos ja ahdistaa koko ajan enemmän ja enemmän. Tiijän et Tarvin apua.

Raah... Tuli aika sinne magneetti kuvaukseen, pikkusen hirvitti lukea niitä papereita. Pitäis olla kuvattavan neljä tuntia syömättä ja juomatta... Joo miten sanot muutaman viikon ikäselle, että nyt et saa ruokaa tai juomaa, kun on kuvaukset... Sitte oli et näin pienet nukutetaan ja se tutkimus kestää ainakin tunnin. Pelottaa ihan sikana ja mun olivpakko soittaa tänään siihen kysely puhelimeen, sanovat että ei tietenkään vauvaa voida pitää nälässä, tuttipulloanestesialla nukkumaan tutkimuksen ajaksi.

Mut sitte vähä iloisempaa. Saatiin rattaat n. Viikko sitten, päästään vihdoin koko porukka ulos vaunuilemaan, hurraa.
Esikoisella on muutenkin niin ihme tempauksia nykyään, alkanu huutamaan kurkku suorana, jossei saa jotain asiaa läpitte... Vieraita kun käy, niin alkaa temppuilu, nakkelee kuperkeikkoja sohvalla ja kiipeää joka paikkaan. Tai siis sen uhma meni kymmenen kertaa pahemmaksi, vaikka hoitaa vauvaa muuten ja noin.