Pikkusen kirpasi kun tänään mittasin mittanauhalla itestä mittoja, et oisin mekon tilannu ristiäisiin. Oon paisunu  siitä s/m-koosta L-KOKOSEKSI. En jaloista oikeestaa ollenkaan, kun vanhat housut mahtuu puristamatta päälle, muttei kiinni. Kaikki paidatki mahtuu päälle, muttei oo kovin imartelevan näkösiä.... Suoraan sanottuna OKSETTAA...Noh, jos tässä pikku hiljaa kiinteyttäis, ku paino on semmoset 64kiloa, (BMI 23,5). Kai se on tuo lepattava vatsanahka, jonka koko aikaiseen kutistumiseen olin tähän mennessä tyytyväinen (kunnes kaivoin mittanauhan kaapinlaatikosta...). Joo, ei sais suunnitella kovin rankkaa kunto-ohjelmaa vielä, kun kerta imetän. Tästä päästäänkin toiseen aiheeseen, joka kaivelee mua ja pahasti. Mulla ei riitä maito, ei sitten millään. Oon kaikki konstit imetystukilistalta ja joka oppaasta, niin netistä, kirjoista ja tuki-puhelimesta käyttäny ja yrittäny, muttei siltikään.

Tuntuu ihan sika pahalta, ihan niin kun en ois hyvä äiti, varsinkin kaikkien syyttävät katseet, kun kaivan korvikkeen ja pullon esille. Haluaisin niin kovasti tätä, et en käsitä miksei tää vois toimia... Joo, pumppailen edelleen kahden tunnin välein pitkin vuorokautta, et saisin maitomäärän riittämään, mutta ei. Vauvan paino ei lähteny nousemaan tarpeeksi nopeaa pelkällä rintamaidolla (eli ei saa tarpeeksi), joten neuvolan ohjeiden mukaan pullosta niin paljon joka aterian jälkeen kun haluaa. Eli vauvan vatsa kasvaa hurjaa nopeutta ja mun maito määrä ei tuu koskaan kasvamaan siihen mita vauva tarvis. Hyvästi toiveet täys-imetykseen pääsemisestä...

 Tulipa masentavaa ja sekasta tekstiä, mut siis joo, en oo masentunu. Vauva on aivan ihana ja meillä on menny arki tosi helposti (kun mies on ollut kotona.) Nyt maanantaina alkaakin ihan toisellainen arki, ku ukko palaa töihin ja jään näitten kanssa kahdestaan. Pelottaa ja jännittää, saapa nähdä.

Pikku neiti on alkanut ottamaan katse kontaktia ja pysyy hereillä ihmettelemässä paljon pidempään. Sain napattua siitä aika hyvän kuvankin. Käytiin näin illalla viel koko konkkaronkka kävelyllä, vauva tosin oli mulla rintarepussa. Ai niin, loppuun sit viel kerrottava, et Ninni osaa itse jo pyytää potalle, kun on hätä. Aina tätä ei tietenkään tapahdu, mut tosi useasti. Kakka tulee siltikin vaippaan, eikä ees yritä mennä potalle. Mut edistystä, hurraa!