Enpä kirjoittanutkaan perjantaina lisää. Mutta kuiteski. Nukutus ja leikkaus meni ilman komplikaatioita, yö meni teholla hyvin ja päästiin lähtemään puol 1 seuraavana päivänä. Hirvitti kyl kattoo sitä pientä, oli ihan täynnä kaikkia johtoja... Vaikkei ne ees ollu mitään sen kummempia, ku pari lätkää kehossa, sormenpäässä saturaation mittaaja ja toisessa kädessa kanyyli. Mut silti. Sai onneksi heti kuitenkin sylitellä, vaikka ei ollutkaan herännyt nukutuksesta. Eipä se koko operaatio kestänytkää kuin 7min, koko valmisteluissa meni enemmän aikaa.

 Mut semmonen harmi tuli eteen, et se ei ollutkaa immenkalvo, siellä on normaali ohut kudos kerros, joka tukkii pääsyn emättimen loppuun ja kohtuun. Se leikataan (lue: puhkaistaan) sitten kun tyttö on isompi. Muuten rakenteet normaalit, kohtu, munasarjat, virtsarakko ja vasenmunuainen oikeanlaiset. Oikea munuainen alkanut näivettyä ja tuhota itse itseään.

Vaikka tää ei nyt mikään iso homma olekkaan, nii on tää ollut raskasta. Mua auttaa onneksi tieto siitä, et asiat vois olla paljon huonomminkin, eikä nuo asiat tee vauvasta mitenkään sairasta. Näin jälkeen päin katsottuna, harmittaa miten paljon stressasin tätä raskauden aikana, mut ois ollu tosi hankalaa, jos vasta syntymän jälkeen ois kuullut koko asiasta. Onneksi kaikki on nyt tiedossa ja tarkkaan nähty, eikä enään tuu uusia yllätyksiä... Pari uutta kuvaa näin loppuun...