Alamäkeä

Kauhia että meillä on ollu nyt hankalaa. Muistatteko ku sanoin, et Netta tekee ylös etuhammasta? No ei todellakaan tehnyt, vaan alas kaks hampia. Nyt taas älyttömän flunssa putken jälkeen, Netta on valvottanut öitä kilpaa Ninnin kanssa, huoh. Vähän jääneet yöunet vähille. Kiva sinänsä, ku terveinä nukkuvat niin kuin pikku enkelit ja sitten kun sairastetaan niin menee elämä risaiseksi. PERKELE.

Ei muuten, mutta mä en oo kovin helppo ihminen väsyneenä. Eikä oo muuten mun mieskään. Eli juonitellaan kaikki sitten kilpaa. 

Mä oon muutenkin vihaisena tosi veemäinen ihminen, tiuskin, äyskin, pidän mykkäkoulua, heittelen tavaroita ja sanon tosi ilkeitä asioita.... Oon hankala. Ja monesti kaduttaa, oon miettinykki ET MITÄ TAPAHTUU.

Mut onneksi tää loppuu joskus, sitä ei vaan tahdo aina muistaa. Jotenki sitte jälki käteen kun näitä muistelee, tuntuu et joo, ei koskaa ollu mitään. 

Nyt on onneksi alkanut helpottaa, kumpikin tyttö paranemaan päin. Ninnin kanssa aletaan kulkemaan muskarissa ja Netan kanssa vauva-uinnissa, laittelen sieltä sitten kuvia kun kerkeän. :)