Mulla on niin ikävä mun isää. Tää on nyt toinen isänpäivä ilman sitä, enkä jaksa. Enkä pysty. Vieläkää oo käynyt tätä asiaa läpitte, kun koitan ees miettiä, niin heti itku. Pitäis yrittää ja jaksaa, mutta työnnän koko ajatusta tietoisesti pois mielestä. Huomenna ois haudalla käynti... Skippaisin sen muuten, mut oon jättänyt välistä jo isän syntymä päivän, nyt ois varmaan korkea aika käydä....
Meidän isämiehelle vein aamulla kakkukahvit sänkyyn. Ei sen kummempaa ohjelmaa, anoppilassa käytiin kahvilla lasten kanssa. Omalle papalleni laitoin vaan tekstari onnittelun koko konkkaronkalta.
Oon käynyt amikselta hakemassa tehtäviä, nostelen numeroita, et mulla ois mahd. Hyvät mahikset tulla valituksi sinne ammattikorkeaan. Oon hakemassa nyt syksyllä... Jos pääsen sinne, nii muutetaan Ouluun, on tolla miehelläkin lyhyempi matka töihin... (Oonkohan jo kirjoittanut tästä, tuntuu niin tutulta..) jos taas en pääse, niin haen aikuiskoulutus keskuksen kautta johonki ja meen vaikka työkkärin jonoon, jos muu ei auta.
Netalla oli korvatulehdus, nyt kuuri on syöty, ja yöt menee jo paljon paremmin, on herännyt ehkä kerran tai kahdesti. Ninni pelkää pimeää, sillä on nyt pidetty ovea auki, nii on uni alkanut maittamaan (yövalo ei kelvannut...) jos purkaisin huomenna tuntoja tänne lisää, nyt sukellan sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti